Arkipäivää

Non nih!
Alhamdulillah, nyt on tyttö hemvistissä (vapaa-ajan hoitopaikka) ja rauha maassa. Syvä huokaus.

Kesälomahan menee niin että valvotaan, syödään roskaruokaa ja heitetään kaikki rytmit nurin narin. Se on kyllä mun "firmassa" suuri virhe, huomaan nyt jälkiviisaana koulunalun kynnyksellä.

Mä meinaan illalla unen partaalla kuulin että Miriam lähti vuoteesta ja tuli myös takaisin. Ne on niitä hänen varmistusreissuja, että tulisiko kuitenkin pissa. Vaikkei tulisikaan.

Nukuin hyvin mutta heräsin aamulla kuuden jälkeen ja huomasin että tyttö ei olekaan sängyssä. Sitten hän hiippasi makuuhuoneeseen ja sanoi ihan pokerilla kun huomasi minun heränneen että "hyvää yötä äiti". No minä nousin ylös ja sanoin huomenta ja että aletaan valmistautumaan hemvistiin.  Siis Miriam oli noussut ylös kun minä aloin mukamas kuorsaamaan ja oli ollut koko yön ylhäällä!!!

No nyt riitti! Ei ole ihme että on migreeniä kokoajan, sillä mistäs minä tiedän kuinka paljon hän on valvonut. Joten päätin että hemvistiin vaan. Kiukutelkoon ja nariskoon siellä koko päivän. Mun on vaikea sietää hänen negatiivistä asennetta lähes joka asiaan.

Mä en oikein tiedä mitä tekisin, Miriamhan nukkuu mun kanssani samassa sängyssä. Mä tiedän että mun mukamas kuorsaus häiritsee sitä. Ja jokaista, joka on nukkunut mun kanssa, häiritsee se että mun jalat liikkuu koko yön. Siis ihan nukkuessanikin. Lebanese sanoi aina, että se on ihan kuin kidutusta tuo jalkojen yhteen hierominen, ihan kuin oikein ärsyttää häntä. No minä en sille mitään voi, joten Lebanese yritti vangita jalkani omiensa väliin ja kun se ei onnistunut, vaihtoi nukkumapaikkaa. Sehän on niin yksinkertaista, ratkaista arkipäivän ongelmat. Mutta nyt ei enää ole Lebanesea tukemassa ja auttamassa mua.

Joten näillä mennään!

Mitä mun pitäisi tehdä? Mun tekisi mieli laittaa tuo tyttö omaan huoneeseensa nukkumaan! Siellä saisi marista sen puolituntisensa yksin sänkyynmenon jälkeen. Siten mä saisin myös lukea itseni uneen, sillä kärsin pahasta insomniasta ja lukeminen auttaa nukahtamaan. Ja jos Miriam nukkuu kanssani, niin valohan häiritsee häntä.

Mutta sittenhän mä en tiedä vaikka neito valvoisi koko yöt. Vaikka enhän mä nukkuessanikaan tiedä mitä hän tekee. kinkkinen juttu.


Mutta nyt mä teen muutamia muutoksia.
Miriam omaan huoneeseen nukkumaan.
Koulurytmi käyttöön heti, sängyssä oltava kello 9.
Ja tytön läppäri yöksi mun makuuhuoneeseen.

Jihuu, olipas tämä sittenkin helppoa ratkaista, kunhan saa rauhassa ajatella ilman että "joku" marisee ja narisee ja valittaa koko ajan korvan vieressä.

Ihanaa, nyt mulla onkin sitten ihana vapaapäivä (tytöstä) alkamassa. Taidampa tehdä jotain mukavaa. Alan siivoamaan. :)

Onnellista päivää teillekin!