Tuo luottamus on outo juttu. Siis mä olen kokenut hyvät, pahat ja rumat tässä elämässä, joten olen aika kyyninen. En oikein luota ihmisiin ja miehiin varsinkaan.
Mutta yhtä asiaa mä mietin, miksi on niin helppo luottaa sellaiseen ihmiseen joka on esim. seuraavanlainen; työtön, rahaton, lähes koditon siis asuu yhdessä jakaen asunnon 10 muun onnettoman kanssa. Mulla ei ole mitään vaikeutta luottaa tuollaiseen tyyppiin. Ehkä siksi että mitäpä tuossa tilanteessa olisi enää valehdeeltavaa,hehhehe.
Mutta sitten jos jollakulla on asiat hyvin, muhun iskee kamala epäillys. Ihminen jolla on asiat aivan oikeesti kunnossa, saa mut epäiemään kaikkea. Mietin että mitä se minusta haluaa ja olenkin esittänyt kysymyksen hänelle. Jopa lause "Sun ei tarvitse kokata" saa minun epäillykset heräämään. Vaikka enhän mä kokannut exäni Mr. Lebanesenkaan kanssa koskaan. Ihminen on niin raato.
Ensimmäiseksi ajattelin että hän tarvii papereita, mutta sitten kun selvisi ettei löysin kyllä muita epäillyttäviä juttuja. Tarviikohan hän hoitajan tyttärelleen? Ai niin mutta hänellähän on Nanny. Aika epäillyttävää tuokin.
Kuten hänen hobby, pelata golfia! Eiks golffarit ole snobeja? Kaikki muut tietty paitsi ei mun sukulaiset jotka golffaa.
Ja sitten, minusta on kamalan epäillyttävää että hän alkoi alusta asti suunnitella tulevansa tapaamaan minua tänne sekä lennättää minut kotiinsa tapaamaan tytärtään ja äitiään. Toosi epäillyttävää tälläiselle suomalaiselle keski-ikäiselle naiselle, joka ei ole mikään "saalis".
Siis tuohan on sitä mitä mä olen aina halunnut, mutta se saa mun hälyytyskellot soimaan.
Nyt mä olen sitten ajatellut että menisin vaan islamilaisittain naimisiin (poiketen muista kerroista) ja hän haluaakin sitten ihan virallisesti naimisiin. Outoa mun mielestäni.
Olen kyyninen, epäilen ihan kaikkea ja tämä on liian hyvää ollakseen totta!
Miksi sitä epäilee hyviä asioita enemmän kuin huonoja.
