Mun täytyy kyllä sanoa, että miten tässä näin kävi! Munhan piti olla niin "järkevä" ja skarppina tämän asian ja itseni kanssa. Viisas ja varuillaan. Ja olin niin itsevarma, etten mihinkään lankea ja ainakaan tähän ihmiseen. Se tuntui minusta niin "tahmeelta" että ajattelin heti että mitä tuokin tahtoo minusta, oleskelulupaa tietysti. Luulee että mä olen keski-iän kriisissä oleva nainen (olenko) joka hurahtaa siitä että saa vähän nuoremman miehen. Vikaisin vaan kuvaa ja aattelin että ei miellytä, vaikken mitään vikaakaan löytänyt.
Mutta kun mä vaan jatkoin hänen kanssa sitä yhteydenpitoa, niin en mä voi olla rakastamatta hänen luonnettaan ja tyyliään. Sen mitä mä nyt hänen kertomuksista tiedän. Häpeän ensiajatuksiani hänestä, sillä ei hän mitään papereita tarvitse. Hän etsii hyväsydämistä, lojaalia ja tunteellista naista. Hän on vakuuttunut että on löytänyt nuo arvot minusta.
Mä epäilin aika lailla että miksi hän juuri minuun jysähti, menestyvä, hyvännäköinen mies. Mutta juteltuani ystäväni Narinarin kanssa, tajusin että miksi ei! Onhan minussakin hyvät puoleni, jos on niitä huonojakin kyllä. Ja miksi sitä ihminen epäilee aina kun jotain hyvää tulee tielle ja ajattelee että tämä "on liian hyvää ollakseen totta." Mä olen tuon ajatuksen takia valinnut elämässäni aina tosi kehnosti, aina sen toiseksi parhaan, melkein aina.
Mutta mitä tuo rakkaus on? Kemiallinen häiriötila? Sähköhäiriö aivoissa? Kyllä mä uskon rakkauteen, mutta mitä tapahtuu ihmiselle joka on päättänyt huonon arvostelukykynsä takia karttaa sitä. En mä ole antanut itelleni lupaa tähän.
En mä voi sanoa leijuvani pilvissä ja olevani ihan lovessa, mutta on hän niin rakastettava. Ihminen joka herättää mun sydämessä lämpöä.
Mä en tiedä mitä mä olen tekemässä! Mähän en halua muuttaa. Mä rakastan Malmöa ja Miriam on nyt siellä High schoolissaan. Enhän mä voi taas muuttaa!! Mutta kun toinen vaan pohtii että miten muuttaisi mut Lontooseen.
Kyllä mä haluan eklää ja olla sen kanssa varmaan, mutta voisin ihan nyt alkuun elellä eri maassa. Pitäiskö lopettaa koko juttu vielä tässävaiheessa, kivuttomasti.
No ehkä mä kiirehdin asioiden edelle. Pitäiskö mun kuitenkin tavata hänet?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar